Toveriverkko julkaisee niitä uutisia mitkä palvelevat parhaiten heidän
stalinismiaan
OHESSA MYÖS TOIMITTAJALIITON TUNNETUT NEUVOSTOAJAN "SANKARIT" /( lue:
otto-wille kuusiset ):
LUKU 2:
TIETO ON VALTAA - SIIS KAIKKIEN SAATAVILLA
Euroopan Unionin ytimeen pyrkivää Suomea johtavat nyt valtaosin
poliitikot, jotka neljännesvuosisata sitten pitivät ystävyys-,
yhteistyö- ja avunantosopimusta Neuvostoliiton kanssa maailman napana,
johon Suomen oli turvauduttavana ainoana auttajana kaikissa
olosuhteissa.
Valtakunnan ylin johtajisto on saanut vahtikoirakseen arvoisensa
median. Suomen nykyisen lehdistön suuri osa piilottelee vanhaa
taistolaisuuttaan, stalinismin ihailuaan ja EEC-vastaisuuttaan.
Tällainen lehdistö pitää mielellään kynänsä kurissa. Hiljaisuus on
ollut pitkään käsin kosketeltavaa.
Lehdistöä riivaava nostalgia stalinismiin kävi hetkiseksi ilmi
helmikuussa 2000, jolloin TV1:n MOT-toimitus heitti journalistisen
pommin esittäessään dokumenttiohjelman Neuvostoliiton
vaikutuskeinoista suomalaisiin toimittajiin. Se oli tutkivan
journalismin helmiä. Se avasi ovet keskustelulle stalinistisen uskon
roolista tiedotusvälineissä.
MOT:n dokumenttiohjelma oli vähällä aloittaa suomettumisen ajan
purkamisen median kentällä. Suomi oli jäänyt jälkeen koko itäisestä
Keski-Euroopasta ja useimmista hajonneen Neuvostoliiton raunioilta
nousseista valtioista lähihistorian käsittelyssä. Suomen poliittinen
eliitti ja lehdistö olivat valtaosin jatkaneet elämäänsä aivan kuin
Neuvostoliitto olisi yhä ollut valvomassa etujaan ja estämässä
neuvostoperiodin vääristymien selvitystä.
Ohjelma sai kiinnostuneen vastaanoton, mutta se osoittautui tuota
pikaa suutariksi. Keskustelua yrittäneet jäivät suut auki seuraamaan
miten kiukustuneet stalinistiset eli taistolaiset toimittajat
pystyivät vaientamaan kommentit kohta lähtökuoppiinsa.
Niinpä MOT:n avaus purkautui tyhjöön, koska lehdistö ei ollutkaan
valmis avoimeen keskusteluun. Suomettumisen synkkien vuosikymmenien
salaisuuksien käsittelyn sijaan lehdistö kokonaisuutena antoi
taistolaisten hallita julkista sanaa.
Tapahtumaketjussa oli tiettyä äärimmäisen periferian ironiaa. Siinä
yritettiin tutkiskella Neuvostoliiton vaikutuskeinoja suomalaisiin
toimittajiin, mutta tutkimisen esti juuri samainen ryhmä stalinistisia
toimittajia, jotka olivat selvittelyn kohteena ja joilla ei vuoden
2000 Suomessa olisi pitänyt enää olla minkäänlaista valtaa eikä edes
vaikutusvaltaa.
Todellisuus osoittautui toisenlaiseksi.
MOT oli julkaissut ohjelman taustatietoina internetissä kotisivuillaan
Toimittajaliiton vuosien 1979-81 jäsenluettelon, jossa oli kolmisen
sataa nimeä. Useat liiton jäsenet vaativat Yleä poistamaan
jäsenluettelon ja valittivat erilaisiin instansseihin luettelon
julkaisemisesta ja jäsenistön henkilöllisyyden paljastamisesta.
Pelästynyt Yle taipui nopeasti vaatimuksiin ja poisti luettelon
internetistä.
Ohjelman tehnyt toimittaja Jouni Tervo luonnehti poistoa hätäiseksi.
Se tehtiin toimittajan tietämättä hänen ollessaan matkalla. Ylen
taholta poistoa selitettiin työrauhan antamisena
tietosuojavaltuutetulle, joka otti asian käsittelyyn.
[Siirry sivun yläreunaan]
TIEDON SALAAJIEN VELJESKUNTA
Se oli mielenkiintoinen episodi suomalaisen median kentällä. Yksi
poliittinen ryhmä sai yliotteen koko kentästä ja painosti sen
vaikenemaan. Keskustelun suomettumisesta estivät taistolaiset
toimittajat. He esiintyivät vastoin toimittajan ammatin velvoituksia,
kun he ryhtyivät vaatimaan tiedon salaamista tiedon julkistamisen
sijaan.
Jäsenluetteloon lyötiin salaisen mielikuva poistamalla se internetistä
ja sen jälkeen keskustelu koko asiasta kuoli. Puhe ei herännyt henkiin
edes sen jälkeen, kun sekä Julkisen sanan neuvosto että
tietosuojavaltuutettu olivat todenneet luettelon julkistamisen hyvän
lehtimiestavan mukaiseksi ja lailliseksi. Kumpikaan lausunto ei
ylittänyt enää uutiskynnystä. Vaientaminen oli onnistunut.
Tapahtumien kulku kertoo suorasanaisesti, miten laajaa vaikutusvaltaa
taistolaiset hengenheimolaisineen edelleen pystyvät käyttämään
suomalaisessa mediassa.
MOT:n ohjelma sisälsi paljon tietoa. Sen avulla sai kasvonsa
yhdenlainen uutisia pimentävien toimittajien verkosto Suomen mediassa.
Nimilistan julkaisu täytti hyvän tutkivan journalismin vaatimukset ja
täydensi tietoja monista henkilöistä, joita haastateltiin tai joista
kerrottiin ohjelmassa. Listan julkaisu ei kuitenkaan miellyttänyt
taistolaisia eikä johtanut muissa tiedotusvälineissä jatkojuttuihin,
kun toimituksissa varottiin loukkaamasta valaistuneita kollegoja.
Eräät Toimittajaliiton jäsenet kantelivat ohjelmasta Julkisen sanan
neuvostoon. Kantelun ainoa selvä tarkoitus oli padota uutisvirta ja
säilyttää salaisuudet sen sijaan, että olisi ryhdytty selvittämään
avoimessa keskustelussa Neuvostoliiton vaikutustapoja suomalaisiin
toimittajiin ja neuvostovaikutusta tiedotusvälineiden sisällössä.
[Siirry sivun yläreunaan]
ETUOIKEUTETUT
Asiaa kannattaa pysähtyä pohtimaan. Median työntekijäkunta on Suomessa
ollut ja edelleenkin on ylipolitisoitunutta. Esimerkiksi Yleisradiossa
jokseenkin kaikki nimitykset ovat olleet ja edelleen ovat paljolti
poliittisia, usein myös epäpoliittiset nimitykset, koska ne ovat
poliitikkojen lehmänkauppoja. Aika on muuttumassa mutta hitaasti.
Melkein jokainen työntekijä Ylessä istuu jonkin puolueen mandaatilla.
Poikkeuksena kaikista muista Ylen johto suostuu taistolaisten
vaatimukseen erioikeudesta saada esiintyä ilman puoluekantaa.
Varmuuden vuoksi on sanottava, ettei avoin poliittinen kanta tee
toimittajasta automaattisesti politrukkia saati kehnoa tai
ammattitaidotonta, mutta ei jäsenkirjastakaan ole muovaamaan ihmistä
ammattitaitoiseksi toimittajaksi. Jäsenkirja ei pilaa ihmistä saati
toimittajaa, mutta yleisön täytyy saada tietää toimittajien
poliittiset sidonnaisuudet heidän töittensä taustoittamiseksi ja
suhteuttamiseksi vallitsevaan todellisuuteen.
Episodi kertoo valikoivasta journalismista. Taustoitusta sille
tarjoavat MOT-toimituksen näinä vuosina tekemät menneen natsiajan
suomalaisia arvoituksia tutkivat ohjelmat. Kun MOT on tehnyt hyvää
työtä harjoittamalla tutkivaa journalismia, yleisö on saanut nähdä
ällistyksekseen esimerkiksi arkkiatri Arvo Ylppöä ja filosofi Georg
Henrik von Wrightiä sekä yleensä menneen ajan papistoa ja
lääkärikuntaa esittävät ohjelmat, joiden nojalla nopeat johtopäätösten
tekijät ovat leimanneet nämä henkilöt natseiksi tai ainakin
natsisympatioijiksi.
[Siirry sivun yläreunaan]
ARMOTON LASTENLÄÄKÄRI
Merkittävää on, ettei kukaan ole pyrkinyt estämään moisten
natsiohjelmien tekoa eikä esittämistä, kuten stalinisteja tutkivien
ohjelmien osalta on tehty. Lähinnä naurettavalta pilalta vaikuttaa
ajatus kaikin tavoin suuren elämäntyön tehneestä Ylpöstä ihannoimassa
aikoinaan natseja, joiden rotuoppi nosti pitkän salskean ja armottoman
nuorisotyypin ihanteeksi ja oli valmis tuhoamaan fyysisesti ja
henkisesti ihannetyypistä eroavat. Pieni Arvo-poika teki kaiken päin
vastoin kuin natsit vaativat, kun hän etsi hoitokeinoja ja suojaa
heikoille ja avuttomille.
Ylpön kohdalla tutkiva journalismi on onnistunut lähinnä rakentamaan
näköaloja noiden vuosikymmenien ajan henkeen, yleiseen ilmapiiriin.
Siinä voidaan puhua ideologisesta hallinnasta, johtoasemasta ja joskus
kenties hegemoniasta. Aatteet ovat vuorollaan muodissa tai poissa
muodista. Jonakin toisena aikakautena tulkinnat muuttuvat epätosiksi.
Journalismin työnä on kirkastaa kuvaa kulloisenkin hetken maailmasta.
Tämän hetken journalismin tehtäviin kuuluu selvittää oman aikamme
stalinistien vaiheet, tavoitteet ja ulkomaiset yhteydet niin kauan
kuin stalinisteja on yhä elossa.
Stalinistien tutkiminen puolen vuosisadan kuluttua on
historioitsijoiden tehtävä. Nyt asia kuuluu journalismille ja
MOT-toimitus teki oikeaa työtä. Nyt on selvitettävä taistolaisten
hankkeet ja toiveet, eikä journalismin ja lehdistön pidä pelätä
taistolaisten kollektiivista närkästystä tai vihaa. Nyt on aika
selvittää suomettuminen. Puolen vuosisadan kuluttua suomettumisen
tutkijat törmäävät muuten ylivoimaisiin ongelmiin etsiessään
vastauksia tuntemattomiin ongelmiin.
[Siirry sivun yläreunaan]
TOIMITTAJALIITON JÄSENET
Nykyhetken lehdistön työtapoja ja sisällön koostumusta voidaan
ymmärtää paremmin, kun tiedetään toimittajien puoluesympatioista,
vakaumuksista ja aatteellisista harharetkistä. Myöhempää
historiantutkimusta voidaan auttaa osaltaan pitämällä Toimittajaliiton
jäsenluettelo julkisena.
Luettelon tämä versio sisältää jäsenmaksunsa ainakin yhtenä vuonna
maksaneet, mutta luettelo ei ole välttämättä täydellinen. Mukana on
joitakin henkilöitä, jotka eivät ole lainkaan maksaneet jäsenmaksuaan
mutta jotka ovat ottaneet kaikki liiton ja toveruuden tarjoamat edut.
He ovat olleet aatteen sankareita, koska he ovat kahmineet itselleen
kaikki mahdolliset hyödyt antamatta vastineeksi mitään muuta kuin niin
sanottua lisäystä joukkovoimaan.
Tulevaisuuden tutkivien toimitusten ei tarvitse lähteä tyhjästä
pohtimaan, ketkä tänä meidän aikanamme olivat stalinisteja median
kentällä. Ainakin seuraavat henkilöt olivat itse halukkaita
ilmoittautumaan stalinistiseen ja taistolaiseen ryhmään seitsemän
vuoden kautena 1978-85:
Aalto, Matti
Ahola, Keijo
Ailasmaa, Eija
Airaksinen, Jukka
Alanen, Pellervo
Alanen, Kaarina
Alatalo, Liisa
Alitalo, Tuike
Almonkari, Ilkka
Andersson, Arja
Andersson, Dag
Ansio, Jari
Ansio, Annamaija
Arvassalo, Jukka
Autiosaari, Riitta
Autiosaari, Toivo
Backström, Carita
Baer, Petteri
Bengs, Hellevi
Bengs, Christer
Berger, Martti
Berndtson, Klas
Björkenheim, Susanne
Blåfield, Paula
Blåfield, Antti
Carlsson, Marianne
Cederström, Kanerva
Eerikäinen, Hannu
Einola, Karetta
Erjos, Mikko
Eskola, Atte
Forsström, Raija
Fransberg, Klas
Fredriksson, Peter
Furuholm, Tapio
Ginman, Susanne
Grönholm, Jouko
Grönick, Ritva
Gustavsson, Sixten
Haapala, Heikki
Haila, Yrjö
Hakala, Asko
Hakanen, Yrjö
Hakkola, Matti
Halla, Tarja
Halme, Reto
Halmetoja, Raila
Halonen, Ilpo
Hanen, Gunnell
Happonen, TM
Heikkilä, Inga
Heikkinen, Jukka
Heininen, Lassi
Heinonen, Eino
Heiskanen, Juha
Hellman, Heikki
Helminen, Marjut
Hietanen, Risto
Hietaniemi, Helena
Hokkanen, Lauri
Hirvonen, Jussi
Hoikkala, Tommi
Holmila, Paula
Holopainen, Irma
Hongisto, Kari
Honkanen, Pertti
Honkanen, Kai
Hortans, Hans
Houni, Pirjo
Hovi, Jaakko
Huovila, Markku
Hyvärinen, Matti
Häggman, Lars-Erik
Häggman, Pirkko
Häikiö, Heikki
Hämäläinen, Terttu
Hänninen, Antti
Hänninen, Paul
Idman, Irja
Iisalo, Seppo
Ilola, Iris
Isaksson, Carola
Jaakkola, Juha
Jaakkola, Reino
Jalonen, Pertti
Jalonen, Riitta
Jauho, Sinikka
Jokinen, Urho
Joutsalmi, Sinikka
Jyrkiäinen, Jyrki
Jänis, Jukka
Jänis, Maija
Kaarela, Mikko
Kaatikko, Heikki
Kajaniemi, Juha
Kalmakurki, Reijo
Kamu, Monna
Kanerva, Unto
Kangas, Pertti
Kankaanpää, Cay
Kankaanpää, Eero
Karikoski, Kaisa
Karkkolainen, Heikki
Kaspio, Allan
Kaurismäki, Aki
Kelloniemi, Erkki
Keteli, Veikko
Kihlström, Lasse
Kiljunen, Jukka
Kimmel, Veli-Matti
Kivelä, Unto
Kivinen, Sulo
Kiviniemi, Pentti
Koivusalo, Veikko
Korhonen, Mirjam
Korkea-aho, Markku
Korpela, Helena
Koskenniemi, Tuula
Kosola, Martti
Koste, Aulikki
Koste, Timo
Kovanen, Hilkka
Kujamäki, Pentti
Kulmanen, Marjukka
Kulmanen, Juha
Kultalahti, Pertti
Kymäläinen, Mauri
Kyntömaa, Airi
Köhler, Christine
Könönen, Juha
Laakkonen, Teuvo
Laakso, Jakke (Jaakko)
Laakso, Terttu
Laine, Seppo
Laine, Matti
Lampi, Eija
Lampi, Ilkka
Lappalainen, Vesa
Laurikainen, Sampo
Lehtinen, Tuula
Lehtinen, Eeva
Lehto, Juhani
Lehtonen, Kimmo
Lehtonen, Kauno
Lehtonen, Raini
Lehtonen, Mikko
Lempinen, Kari
Leppänen, Airi
Leppänen, Kari
Liljelund, Tessa
Lindberg, Laila
Lindfors, Jorma
Lindfors, Jukka
Lindholm, Jussi
Lindholm, Bengt
Lindholm, Carl-Eric
Linnalaakso, Jukka
Linsiö, Timo
Linsiö, Tuula
Lintonen, Kati
Lipponen, Päivi
Lohikoski, Mikko
Loikkanen, Torsti
Luoto, Santtu
Malin, Liisa
Manninen, Erkki
Martin Christer
Marttinen, Hannu
Mattila, Jorma
Mattson, Mauri
Mattsson, Börje
Mattsson, Monika
Mauno, Auli
Melakoski, Cai
Melakoski, Kaarina
Metsälampi, Erkki
Micklin, Thomas
Miikkulainen, Anitta
Mikkonen, Teuvo
Moring, Tom
Moring, Kirsikka
Moustgaard, Christian
Mäntylä, Jorma
Määttä, Sirkku
Mönkkönen, Urpo
Nieminen, Hannu
Nikkilä, Reijo
Nordberg, Auli
Nummijärvi, Raija
Nurminen, Marjatta
Nurmio, Hannu
Nuutinen, Arvo
Nylund, Glen
Nylund, Heikki
Oittinen, Vesa
Oksala, Raimo
Oksanen, Tauno
Oksanen, Hannu
Ollilainen, Pekka
Ovaskainen, Kai
Paalanen, Naani
Paavolainen, Paula
Packalen, Bengt
Pajunen, Tuulikki
Pajunen, Rauno
Pakaslahti, Riitta
Pakaslahti, Johannes
Pallasmaa, Sirkku
Pasanen, Reijo
Pekkarinen, Eino
Perä, Terttu
Piitulainen, Leo
Pilvi, Väinö
Pirinen, Hannu
Pitkänen, Ritva
Pitkänen, Juhani
Porri, Hannele
Pärnänen, Outi
Pääkkönen, Matti
Pöyhönen, Tiina
Pöysä, Jorma
Raitio, Pellervo
Raittila, Pentti
Raivio, Kari
Raivio, Sinikka
Ranni, Arja
Rauss, Sinikka
Ravela, Timo
Rekola, Juha
Rentola, Kimmo
Repo, Petri
Repo, Pirkko
Repo, Risto
Repo, Taina
Rintala, Anna-Maija
Rislakki, Jukka
Ronkainen, Leena
Rossi, Matti
Rotkirch, Kristina
Rovamo, Pertti
Ruikka, Mirjam
Ruotsalo, Anssi
Rutanen, Reijo
Räike, Tuula
Räike, Ilmari
Saarinen, Merja
Sajama, Sinikka
Salin, Olli
Sallamaa, Kari
Salmen, Leif
Salmi, Pauli
Salminen, Kai
Salminen, Olli
Salo, Markku
Salonen, Juhani
Salonen, Kristiina
Saloriutta, Jorma
Sarje, Kimmo
Sauli, Iiris
Savolainen, Sanna
Schalin, Laila
Seilonen, Kalevi
Seppälä, Annamaija
Seppänen, Kari
Sevon, Ritva
Sillanpää, Raimo
Silvonen, Jussi
Sinnemäki, Anssi
Sundberg, Ralf
Suni, Markku
Suomalainen, Jouni
Suominen, Anne
Susi, Erkki
Söderström, Solbritt
Taari, Juhani
Tamminen, Timo
Tapaninen, Mikko
Tapaninen, Mirja
Tapio, Kari
Tapola, Lasse
Tapola, Pekka
Tavi, Liisa
Tegelman, Pekka
Teikola, Arja
Teittinen, Tuija
Tennilä, Jukka
Tikkanen, Matti
Tolvanen, Margareta
Torvalds, Nils
Torvinen, Pauli
Tulkki, Pasi
Tulusto, Esko
Tuomi, Raimo
Tuominen, Eero
Udd, Risto
Ukkonen, Esko
Uljas, Risto
Urpelainen, Kalevi
Uusiniemi, Markku
Vala, Erkki
Valkonen, Markku
Wallendarf, Tauno
Valpola, Auli
Vanajas, Lea
Vekkeli, Jukka
West, Taina
Vesteri, Jarmo
Vesterinen, Riitta
Westman, Juhani
Viialainen, Riitta
Virkkunen, Juha
Virta, Timo
Virtanen, Pekka J.
Virtanen, Telle
Vuorela, Marja
Vuorio, Hannu
Åberg, Kristian
Älli, Heikki
Toimittajaliiton jäsenistä melkoinen määrä on Tampereella
tiedotusoppia opiskelleita henkilöitä. Toimituksista ja yliopistoista
eivät lainkaan kaikki taistolaisuuteen vetoa tunteneet tiedotusalan
ihmiset ilmoittautuneet mukaan liittoon, joten luettelo ei ole
uskonlahkon jäsenten kattava esittely.
[Siirry sivun yläreunaan]
VERKOSTUMISEN ETUJOUKKO
MOT-ohjelman aloittama tapahtumaketju osoittaa, että piilottelevat
taistolaiset myötäilijöineen ovat onnistuneet säilyttämään vahvan
otteen Suomen mediaan ja valvomaan julkisuutta. Takavuosien tovereita
on edelleen lukuisasti johtavilla paikoilla ja mitä merkillisimmissä
suojatyöpaikoissa, joista käsin he pystyvät hoitamaan verkostonsa
etuja.
Toimittajaliitto oli ollut aikoinaan sosiaalidemokraattisesta
puolueesta irtaantuneen skogilaisen siiven toimittajien ideologisista
syistä syntynyt ammatillinen järjestö. Sen vaiheet heijastelevat
1950-80 -lukujen Suomen kiihkeää politikointia. Silloin monet
poliittiset ryhmät ottivat rahaa vastaan ulkomailta idästä tai
lännestä.
Toimittajaliitto oli neuvostorahan äärellä. Liitto liukui
kommunistipuolueen vähemmistösiiven syliin ja taistolaiseksi. Siinä
aatteellisessa sargassomeressä uiskenteli kirjava joukko taistolaisia,
stallareita eli vähemmistökommunisteja, entisiä skogilaisia,
tannerilaisten vastustajia, vasemmistoradikaaleja,
äärivasemmistolaisia ja muita revisionistien halveksijoita.
Ideologisesti aktiiviset henkilöt vetivät mukaansa ystäviään ja
kavereitaan, radikaaleja opiskelijoita ja median työntekijöitä.
Kokoelman täydensi jokin määrä tahdottomia henkilöitä, jotka eivät
uskaltaneet jäädä yksin, kun heidän kaverinsa hurahtivat
taistolaisuuteen.
Porukkaa on hankala määritellä muulla kuin kielteisellä tavalla:
liittoon ei kuulunut enemmistökommunisteja eikä sosiaalidemokraatteja,
ei myöskään porvareita paitsi jokunen maalaisliittolainen ja uraansa
rakentavia kokoomuksen nuorisoradikaaleja. Heitä yhdisti halu valtaan
hinnalla millä tahansa.
Ota heistä sitten selvää, vaikka siihen ei ulkopuolisten tarvitsekaan
ryhtyä. He itse heräsivät antamaan viestin itsestään talvella 2000,
koska he loukkaantuivat, kun MOT:n dokumenttiohjelma toi heidän oman
Toimittajaliittonsa jäsenluettelon julkisuuteen.
Kutsun tässä kirjoituksessa Toimittajaliiton jäsenkuntaa ja
ideologista lähipiiriä "toveriverkoksi". Se tunnustaa tuon ryhmän
varhaisen kyvyn verkostua, organisoitua, jo paljon ennen kuin
verkostumisesta tuli muoti-ilmiö.
[Siirry sivun yläreunaan]
TOVERIVERKKO
Toimittajaliitto on yksi avain stalinistien perinnön selvittämiseen
Suomen mediassa. Yleisön on saatava tietää toimittajien poliittinen
arvomaailma, koska se vaikuttaa mitä suurimmassa määrin toimittajien
aihevalintoihin ja juttujen sisältöön. Salaliitot ja toveriverkon halu
salata omat poliittiset taustansa eivät sovi avoimeen yhteiskuntaan.
Omina kiihkon aikoinaan toveriverkon jäsenet tuskin sallivat
yksilönsuojaa kenellekään eikä ainakaan toisinajatteleville. Toverit
halusivat valtaa, mutta heidän valtansa ei olisi ollut demokraattista
eivätkä he olisi sallineet valtaanpäästyään enää uusia vaaleja. Satu
Hassi on tuoreeltaan sanonut luojan lykyksi sitä, ettei hänen
porukkansa saanut aikoinaan 1970-luvulla todellista valtaa. (Kansan
Uutiset, 5.1.01)
Hassi on sittemmin päässyt käsiksi todelliseen valtaan ja äänestäjät
voivat vain ihmetellä, onko hän yhä entiseen tapaan johdateltavissa
harhaan ja typeryyksiin kuten neljännesvuosisata sitten ja johdattaako
hän itse äänestäjiään edelleenkin samalla tavalla harhaan. Hassin
mukaan tuolloisia stalinisteja ja muita toveriverkkojen jäseniä on yhä
edelleen hyvin lukuisa määrä erilaisissa avaintehtävissä Suomessa.
Tässä kohdassa Hassin sanaan voi luottaa, sillä hän tuntee toverinsa.
Erilaisten toveriverkkojen jäseniä on käyttämässä valtaa niin mediassa
kuin valtion ja kuntien elimissäkin ja heistä valtaosa pyrkii kaikin
tavoin peittelemään taustaansa voidakseen ajaa omia ja ryhmänsä etuja
muun yhteiskunnan kustannuksella.
Median toveriverkko on vain yksi monista verkoista ja ne kaikki
muodostavat yhdessä yhteiskunnan verkottumisjärjestelmät. Vastaavia
hyvä-veli- ja hyvä-sisar -verkkoja paljon valtaa käyttelevistä
piilottelevista vapaamuurareista alkaen on kautta yhteiskunnan
ministeriöiden virkamiehistä koulujen opettajiin, asianajajista
tuomareihin, kirjailijoista näyttelijöihin ja kuvataiteilijoihin,
pankkiireista liikemiehiin.
Niin kauan kuin verkostot keskittyvät lintuharrastukseen tai
pitsinnypläykseen, ei niistä koidu harmia, mutta kun ne tavoittelevat
valtaa yhteiskunnassa muiden ylitse ja kustannuksella omaksi edukseen,
on niiden arvomaailmaa tutkittava. Se on median tehtävä yhteiskunnan
työnjaossa. Media itse ei saa ryhtyä estämään tutkimuksia.
Tovereita yhdistänyt stalinistinen ajattelutapa on kiivaimmillaan
fanaattista fundamentalismia. Yhteiskuntafilosofiana, ideologiana ja
poliittisena liikkeenä se on rinnastettavissa fasismiin, natsismiin ja
uusnatsismiin. Uskonnollisena hurmoksena sitä voinee verrata islamin
erilaisiin fundamentalisteihin. Nekin ovat valmiita tuhoamaan ja
tappamaan muita oman uskonsa lujittamiseksi ja jumalansa
ylistämiseksi.
Kun Ruotsissa neljä suurta sanomalehteä yhteisestä päätöksestä alkoi
julkaista uusnatsien kuvia ja nimiä, antoivat monet toveriverkon
jäsenet asialle Suomessa innokkaan kannatuksensa. Samaan aikaan
taistolaiset itse Suomen mediassa saivat ja saavat nauttia salaisuuden
suojasta ja suojatyöpaikkojensa ylellisyydestä.
Toimittajaliiton jäsenkuntaa yhdisti tietenkin vallanhalun ohella
surkean epäitsenäinen ajattelu, joka hyväksyi ihanteeksi jatkuvaan
terroriin ja joukkomurhaamiseen perustuvan diktatorisen
yhteiskuntamallin. Taistolaisia ei voi pitää hengen jättiläisinä
vaikka heidän aikaansaamansa melu ylitti kaikki sallitut
desibelirajat. Heidän kellokkaitaan luonnehditaan merkillisen usein
älymystöksi -- aivan kuin aito älymystö olisi verenhimoista ja
hyväksyisi miljoonien ihmisten joukkomurhat aatteen nimissä.
Tämän epäinhimillisen poliittisen liikkeen historia itse selvittää,
miksi viisaimmat ja inhimillisimmät toimittajaliiton jäsenet ovat
alkaneet hävetä omaa menneisyyttään. Häpeästä huolimatta suomalaisen
journalismin historia edellyttää pitkää keskustelua
Toimittajaliitosta.
Post by Kalevi HautakangasKetä Hesari suojelee ja miksi?
http://ww2.yle.fi/pls/show/frameUutiset?id=232329
Riittääkö kantti näissä news-keskusteluissa olevilla tunnustaa
hölmöytensä? ... ja uskonsa Pahan valtakuntaan ja sen perintöön?
Ystävällisesti valistajanne Oppes Othel